Funny moments

Oi voi, suurinpiirtein on vuosi hurahtanut siitä, kun me Sofian kanssa palattiin iiiihanalta reissulta Suomeen. Kaks viime viikkoo ainakin mun osalta on sujunu niin, että mielessä on töitä tehdessä pyörinyt koko ajan mielessä "Höh, tasan vuosi sitten tähän aikaan tein sitä ja tätä ja tuota..." Niimpä, kun niihin tunnelmiin on sitten joutunut, niin sama muistella kaikkia ihanimpia ja hauskimpia hetkiä myös tänne teille blogin puolelle! Vielä tän kaiken muistelemisen tuoman haikeuden ja ikävän lisäksi on saanu vielä matkakuumeenkin??? Noh, tässäpä on siis uusi reissu suunnitteilla Etelä-Englantiin kattelemaan vanhoja tuttuja paikkoja mun erään ystävän kanssa, joka myös on käynyt kielimatkalla! Samalla reissulla päästään näkemään monta kaupunkia ja tuttua paikkaa kummankin osalta, joten tästä alkaa säästäminen, jotta saadaan reissu onnistumaan! Tän postauksen idea ei siis ollut kertoa meidän reissusuunnitelmaa, vaan muistella vähän hetkiä, jotka on syöpynyt hyvällä tavalla mun mieleen!

HOLIFESTIVAL

Tämä ehdottomasti ihanin ilta kielimatkalla, ja jopa koko mun elämästä! Primarkista oltiin muutamalla punnalla ostettu valkoiset vaatteet ja ne päällä me sitten bussilla suunnattiin kohti tapahtumapaikkaa. Siellä meidät ohjeistettiin hommaan, ja sit se kaikki hauskuus alkokin! Heiteltiin värejä ilmaan ja sotkettiin toisiamme sen mitä ehdimme, ja iiiihan liian aikasten meijän värit loppu :-( Sieltäpä me sit kauheena massana juostiin talon taakse rannalle ja kaikki vaan mereen uimaan! Siellä oli aivan ihana auringonlasku, ja se on samalla myös yks kauneimmista näyistä, mitä koskaan oon nähny. Paaaaaljon kielimatkalaisia riehumassa vedessä uimassa auringon laskussa vaatteet kirjavan värisinä! Se oli jotain niin siistiä, että en varmasti tuu sitä koskaan unohtamaan.

ARE WE IN LONDON?!

Me päästiin yhtenä iltana tosi aikaisin ilta-aktiviteetista, joten me päädyttiin viettämään host-siskoksien laatuaikaa! Mun muistaakseni me päädyttiin syömään massut täyteen subissa ja sitten vielä hetkeks rannalle hortoilemaan! Noh, tietenkin meidän EF-rannekkeet huomattiin, ja meidät passitettiin kotiin päin, kun kellohan oli jo siinä vaiheessa aika paljon. Siinä matkalla rannalta lähimmälle bussipysäkille meidät pysäytti semmonen kolmen hengen tyttöporukka, joka kysy meiltä, että ollaanko me tällä hetkellä Lontoossa. Me katottiin toisiimme vähän silleen häh, miten täysikäset ihmiset ei voi tietää missä ne on, kun ne kaikki kuitenkin vaikutti olevan ihan selvinpäin. Kysyttiin useemman kerran, että excuse me, mutta joka kerta ne kysy, että ollaanko me Lontoossa atm. Me vastattiin, että ei, me ollaan Brightonissa, näättehän te, että tuossa on merta. Ne osotteli ihan tosissaan sitä Brightonin rannalla sijaitsevaa Wheeliä. joka on pienempi ja vähän köykäsempi versio London Eyestä. Ne ei millään meitä tahtonu uskoa, mutta kyllä mä uskon, että ne loppujen lopuks tajus, missä me ollaan. Me ohjastettiin ne juna-asemalle, josta ne pääsis sinne Lontooseen katsomaan sitä London Eyetä, jonka ne niiiiin kovasti tahto nähdä :-D Voi olla, että ne vaan ihan kunnolla trollas meitä ja oli ihan pirun hyviä näyttelemään vaan, koska se oli niin aidon tuntosta, mutta ainakin me saatiin hyvät naurut loppu kotimatkaksi!

SAME BUS

Tää juttu tuskin on kovin monen muun mielestä hauska, mutta mä ja Sofia ainakin siinä hetkessä saatiin aika hyvät naurut :-D Koulun jälkeen mä halusin jäädä keskustastaan hakemaan kaupasta yhden mua koukutelleen vaatekappaleen, ja Sofia halus mennä jo bussilla kotiin. Me lähdettiin eri suuntiin, ja ehkä 45min myöhemmin mäkin hyppäsin bussiin pienen säädön jälkeen, ja iiihan tylsistyneenä istuin siellä bussin peränurkassa, kun wifikään ei toiminu. Bussimatka hostiin kesti sen 20-40min ja siihen aikaan päivästä kaikkein pisimpään. Siinä omalla pysäkillä portaitapa tulikin alas sitten kukaan muukun Sofia, joka oli yhtä tylsistyneenä istunu siellä bussin ylhäällä. Siinä sitten yhdessä käveltiin kotiin naureskellen, että matkahan olis voinu olla paljon hauskempikin :-D

HAYDEN´S BIRTHDAY

Meidän liideri täytti meidän kielimatkan aikana 22, ja pariin kertaan me kuultiinkin sen päivän aikana se Taylor Swiftin biisi, joka meni jotenkin: I don´t know about you, but I´m feeling twenty-two tai jotain :-D Toinen oli synttäreistään ihan onnessaan! Meidän pasific-porukka osti Haydenille lahjaks muffinssin ja white chocolaten Starbucksista, mitkä oli sen lemppareita. Haydenin syntymäpäivien juhlinta oliki sit illalla menny sit vähän yli, ainakin aamun olotilaan katsoen.....

HOW MANY SPANISH WE CAN PUT IN A PHONEBOOTH? 

Homman nimi piti kyl alunperin olla, kuinka monta ihmistä me sinne saahaan mahtumaan, mutta kaikki muut oli niin ujoja, että espanjalaiset oli ainoita, jotka uskalsi osallistua! Kuulemma 21, oli kaikkein parhain tulos, mitä Hayden oli ite nähny, ja me saatiin muistaakseni vaan seitsemän.. Hävittiin siis tää haaste.

Eipä tässä tällä kertaa sit mitään enempää, saa vapaasti kommentoida jos tämän tyylisiä postauksia olis kiva nähdä jatkossa lisää!