Kielimatkalle? Haaveilu

Moikka taas pitkästä aikaa! Uusi kielimatkakausi alkoi juuri sopivasti kesän alussa, kun ensimmäiset kielimatkalaiset lähetettiin maailmalle! Minä en valitettavasti kuulunut tänä kesänä heidän joukkoonsa, mutta toivottavasti sentään joku teistä pääsi kokemaan iiiiihanan kokemuksen nimittäin kielimatkan. Uusi ambassador kausi alkoi samalla, kun alkoi mahdollisuus varailla 2016 kesän kielimatkoja (HUI), ja mä päätin jatkaa ambassadoireilua. Mielessäni mietin uusia postaus ideoita uuden kauden alun kunniaksi, ja aloin muistelemaan päivää, kun oma kielimatkani varattiin. Satuimpas tippumaan myös sohvalta tämän pienen järkytyksen takia, kun muistelin oman matkani varauksesta olevan vain vuosi aikaa, mutte eiiii, kun siitähän on jo kaks vuotta?!?!?!? Mitenmitenmiten tää on ees mahdollista?

Tämän päivän aiheena onkin siis otsikon mukaisesti kielimatkan haaveilu, johon varmasti aika moni ihminen on syyllistynyt, haha. Mulle kolahti EF:n kielimatka lehtinen Demi-lehden mukana postilaatikkoon ensimmäisen kerran muistaakseni ollessani viidennellä tai kuudennella luokalla. Olin saman tien iiihan myyty, ja tiesin heti että tonne mä meen. Toki olin tosi pienestä tytöstä lähtien haaveillut vaihtovuodesta, mutta kyllä mä sillon jo tiesin sen olevan mahdotonta. Kielimatka tuntui heti paljon realistisemmalta ja toki paljon halvemmalta vaihtoehdolta. En tietenkään enää muista asioiden todellista kulkua, mutta kuitenkin me tajuttiin mun hyvän kaverin Sofian kanssa molemmat, että meillä on yhteinen haave lähteä kielimatkalle, ja sieltäpä se ensimmäinen kielimatkakaveri sitten löytyikin! Suurinpiirtein silloin 6-luokalla meillä oli jo ihan selvät visiot mihin meidän kielimatka sijoittuu. Kriteereinä oli ranta, Englannissa ja tarpeeksi iso mutta tarpeeksi pieni kaupunki, ja Brighton täytti kaikki ne. En mä kyllä muista kertaakaan hetkeekään miettineeni mitään muuta kaupunkia, koska Brighton jo siinä vaiheessa tuntui meille niin täydelliseltä paikalta!

Päässähän kaikki voi laskea, että jos mä tajusin haluavani kielimatkalle joskus viitosluokkalaisena, ja lähdin ennen ysille menoa, niin siihenhän mahtuu pari vuotta.. Kaikki ne vuosien kielimatka-ajatukset muhivat päässä, ja tietenkin niihin vuosiin kuului se kova vanhempien suostuttelu matkan maksamiseen, mutta mä kirjoittelen siitä sit ens postauksessa. Mun monet illat niiden vuosien aikana hurahti kielimatkablogeja lukiessa ja EF:n sivuja selaillessa!

Oli sitten haaveillut kielimatkasta muutaman päivän tai viisi vuotta, niin se aika kannattaa tietenkin käyttää hyödyksi ja sellaiseen pieneen valmisteluun! Kannattaa ahmia itseensä paljon tietoa kielimatkoista ja eri kohteista, suostutella vanhempia ja vaan jännittää matkaa! Kyllä mä itse pidän aika suurena osana kielimatkastaprosessista sitä odotteluaikaa ja päivien laskemista, sekin oli melkein yhtä jännää kuin itse matka! Tietenkin kaikille, ketkä ei ihan yksin ilman ketään aiempaa tuttua halua matkaan lähteä (kuten esim. minä) vielä niin nuorena, kannattaa käyttää aikaa kans sellaisen ihmisen etsimiseen, kuka myös on tosissaan kiinnostunut kielimatkalle lähdöstä ja olisi mukavaa matkaseuraa! Kyllä hyvä seura aina tekee siitä matkasta paljon kivemman. Tietenkin matkalla saa paljonpaljon uusia kavereita, mutta kyllä mä silti olen ihan kiitollinen, että mulla oli mun yks parhaista kavereista mukana tukena ja turvana, ja jos oli ihan hukassa niin oltiin sitten kahdestaan hukassa! Mun mielestä on kyllä tosi kivaa muistella edelleenkin kielimatkaa hyvän ja pysyvän kaverin kanssa, kun koettiin uudet asiat yhdessä.

Näin jälkeenpäin voin sanoa, että tulevat kielimatkalaiset kannattaa haaveilla ja tehdä kaikki toteuttaakseen sen unelmien kesän, se on yks asia mitä lämmöllä muistelen vieläkin ja varmasti tulevaisuudessakin!